Suomalaisessa lukiossa on kautta aikojen voinut opiskella matematiikkaa. Lukiomatematiikan tarkoitus on tutustuttaa opiskelija matemaattiseen ajatteluun ja loogiseen pohdintaan. Matematiikan perusideoita ja rakenteita käsitellään pakollisilla ja syventävillä kursseilla. Lukiossa matematiikan opiskelijat jaetaan kahteen pääryhmään: pitkä ja lyhyt matematiikka. Pitkän ja lyhyen matematiikan erottaa pääasiassa kurssien määrä ja niiden vaikeustaso.
Lyhyessä matematiikassa on pakollisia kursseja 8 kappaletta, kun taas pitkässä matematiikassa 10. Pitkässä matematiikassa on myös 3 syventävää kurssia, jotka suositellaan käymään lukion aikana. Lukio alkaa ensin yhteisellä MAY1 -nimisellä matematiikan kurssilla, jonka jälkeen opiskelijat päättävät alkavatko opiskelemaan pitkää vai lyhyttä matematiikkaa lukiossa. MAY1 on pääasiassa yläasteen matematiikan kertauskurssi, joka on vaikeustasoltaan todella helppo.
Onko pitkän ja lyhyen matikan välillä merkittäviä eroja? Vastaus tähän on yksinkertainen: kyllä. Pitkän matikan työmäärä on moninkertainen verrattuna lyhyeen matematiikkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että lyhyen matikan opiskelijat olisivat ”tyhmempiä” kuin pitkän matematiikan opiskelijat. Matematiikka ei itsessään ole mikään ”älykkyyden mitta”, vaan taito jota voi parantaa vain laskemalla sitä.
Lähes kaikki matematiikan opiskelijat sanovatkin, että matematiikassa on tavallista ”olla jumissa” ja täytyy vain yrittää ja yrittää. Lukion lyhyessä ja pitkässä matematiikassa korostuvat myös läksyjen tekemisen tärkeys. Jopa parin kotitehtävän tekeminen auttaa merkittävästi. Kaikki kursseilla ja kotona tehty työ suuntaa kohti matematiikan lukio-opintojen loppuhuipennusta, eli ylioppilaskokeita.
Erilaisia aiheita pitkässä ja lyhyessä matematiikassa on monia, pitkässä vaihtelua on kuitenkin enemmän. Tärkeimmät kurssit siinä ovat integraali ja differentiaalilaskennan kurssit. Pitkässä matematiikassa on jopa syventäviä kursseja näille aiheille. Integraali ja differentiaalilaskenta ovat varmasti yksi pitkän matematiikan vaikeimpia asioita lukiolaiselle.
Eri kurssit matematiikasta – Valitsenko lyhyen vai pitkän matematiikan?
Lyhyessä matematiikassa korostuvat taas ehkä enemmän ”arkipäiväisemmät” aiheet, kuten tilastotiede ja talouslaskenta. Pitkässä matematiikassa on vain yksi kurssi tilastoihin, mutta talouslaskentaa ei ollenkaan. Pitkässä matematiikassa on kuitenkin erityismainintana ”MAA11” -niminen kurssi, joka pohjautuu lukuteoriaan. Lukuteoria on aiheena mielenkiintoinen ja yleensä ylittääkin lukiotason haastavuudeltaan, kuitenkin sen vaikeus on puhtaasti henkilökohtaista.
Matematiikan ylioppilaskoe on taas suuri erottava tekijä pitkän ja lyhyen matematiikan välillä. Voisi jopa sano, että pitkästä matematiikasta on erittäin vaikea saada parasta yo-kokeen arvosanaa, eli laudaturia. Kaikki ylioppilaskokeet kuitenkin arvostellaan Gaussin käyrän avulla, tämä tarkoittaa sitä, että parhaimman ja huonoimman arvosanan (eli L ja I) saa aina 5% kokelaista. Ei kannata siis kirjoittaa lyhyttä matematiikkaa siksi, että haluaisi päästä ”helpommalla”.
Mistä siis kannattaa päättää, opiskeleeko lukiossa pitkää vai lyhyttä matematiikkaa? Syitä siihen on monia, ja tärkeimmän kannattaa olla oma tuleva jatko-opiskelupaikka. Jos pitkä matematiikka on tärkeä haluamallesi jatko-opiskelupaikalla, kannattaa se taistella läpi vaikka hammasta purren. Jos taas jatko-opiskelupaikan kannalta ei ole mitään väliä, opiskeliko lyhyttä vai pitkää matikkaa, voi lyhyen ottaa.
Kannattaa aina kuitenkin testata pitkää, ei voi tietää olisiko matematiikka oma lahjakkuus. Yleisesti esimerkiksi taito- ja taideaineet eivät vaadi pitkää matematiikkaa, mutta teknilliset alat vaativat lähes kaikki. Joillakin teknillisillä aloilla on myös minimivaatimus pitkän matematiikan yo-arvosanalle. Aalto-yliopiston teoreettinen matematiikka ja fysiikka vaatii vähintään eximian pitkästä matematiikasta. Nykyisin yo-arvosanoja voi kuitenkin korottaa niin paljon kuin haluaa.